Imetys on asia, jonka saattaa ennen lapsen saantia ajatella olevan itsestäänselvyys ja ”luonnostaan” sujuva asia. Todellisuudessa imetys voi osoittautua melkoiseksi seikkailuksi tai jopa mahdottomuudeksi.
Itselläni on nyt kokemusta kolmen lapsesta ja tarinat ovat kaikki erilaisia.
Ensimmäinen lapsi – Imetys on rakettitiedettä
Ensimmäinen lapsemme syntyi vuoden 2016 joulunpyhinä. Olimme täysin myytyjä suuren ihmeen edessä.
Jo potilashotellilla parin ensimmäisen päivän aikana huomasimme, että lapsemme ei ole ns. imetysmyönteinen. Asia, joka ei ollut edes pälkähtänyt päähäni. Miten ihmeessä vauva ei haluaisi syödä?!
Kätilöt vaihtuivat työvuorojensa loppuessa aina uusiin ja vähän jokainen taisi olla avustamassa meitä imetyksessä. Keneltäkään emme kuitenkaan saaneet apua siihen, että vauva olisi lopulta saanut itse rinnasta maitoa. Hän ei siis yksinkertaisesti saanut otetta rinnasta, ei rintakumilla eikä ilman.
Lopulta tilanne oli se, että pelkkä imetysyritys sai hänet huutamaan niin paljon, kun keuhkoista lähti ja yritykset oli lopulta pakko hetkeksi lopettaa, ettei hän assosioisi rinnalla oloa pelkkään kauhuun. Itseasiassa emme tainneet ehtiä estämään assosiaation muodostumista, sillä juuri tämä esti imettämisyritykset seuraavina viikkoina.
Syötimme vauvaa siis niin, että minä pumppasin maidon ja Markus syötti pumpatun maidon hänelle letkulla ja sormella.
Vietimme potilashotellilla lopulta viisi päivää, sillä meitä todella yritettiin saada avustettua imetyksen alkuun, mutta näin ei vain käynyt ja lähdimme lopulta kotiin vauvan kanssa, joka ei osannut syödä kuin letkun ja sormen avulla.
Rintapumpusta tuli paras ystäväni ja voin sanoa, että rankkaa oli. Ensimmäinen lapsi, kokemus vaikeasta synnytyksestä, pumppaus kolmen tunnin välein myös öisin, ja syöttö samantien. Huh. En ikävöi noita aikoja.
Vaikka tosiaan pumppasin säännöllisesti myös öisin, ei pumppu ole vauva ja maidontulo alkoi kohdallani pikkuhiljaa ehtyä. Kolmen viikon neuvolassa meille suositeltiin vauvan painon takia korviketta lisämaidoksi ja voin sanoa, että elämä helpottui huomattavasti.
Pumppasin vauvalle maitoa kuitenkin vielä 4kk ikään asti.
Lue tästä koko tarina esikoisen imetyksestä: Kun imetys ei onnistu
Toinen lapsi – Balsamia haavoille
Toisen lapsen imetykseen suhtauduin jo alunalkaen skeptisesti. Halusin kovasti sen onnistuvan, mutta koska kokemus ensimmäisen lapsen kanssa oli mikä oli, en uskaltanut toivoa suuria.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa
Vastoin kaikkia odotuksia tämä vauva alkoi terhakasti imeä jo heti synnytyssalissa. Kerrassaan ihmeellistä.
Lue lisää: Kun imetys onnistuu!
Imetys sai siis loistavan alun ja vauvan imuhalukkuuden kanssa meillä ei ollut missään vaiheessa ongelmia.
Kärsin kuitenkin ensimmäiset 3kk melkoisesta imetyskivusta ja oli aikoja kun pelkäsin imetyssession aloittamista ja mietin todella koko imetyksen lopettamista. Ymmärrän täysin, jos joku lopettaa imettämisen pelkästään kivun takia.
Lue lisää: Imetyskipu ja D-mer
Menin kuitenkin päivä ja viikko kerrallaan, tehden aina seuraavan välietapin jota tavoittelin. Kolmen-neljän kuukauden jälkeen imetyskivut vähenivät huomattavasti ja loppuivat lopulta kokonaan.
Vauvan rinnallaolointo alkoi loppua vajaan vuoden ikäisenä, mutta pumppasin hänelle maitoa vielä 1v4kk asti. Tuo oli koronan alkuaikaa ja sain siitä ajatuksesta turvaa, että ainakin vauva saa parasta mahdollista ravintoa, jos tauti vaikka iskee vaikeana päälle.
Lue lisää: Tavoitteena taaperoimetys – tein sen!
Kolmas lapsi – Pelkkää molemminpuolista nautintoa
Kolmannen lapsen kohdalla odotukseni imetyksen onnistumisen suhteen olivat suuret.
Synnytyssalissa huomasin kuitenkin jälleen, että kyllä se vauva vaan paljon vaikuttaa siihen, miten imetys lähtee käyntiin. Ei ole äidin päätettävissä tämä asia. Toki jatkossa on paljon asioita, joihin voi vaikuttaa, jotta imetys onnistuisi.
Nykyinen pienokaisemme ei siis ollut yhtä innokas imijä kuin edeltäjänsä. Hän kyllä hamuili, mutta ei niin valtavalla palolla ja enemmänkin vain nukahteli rinnalle.
Olin laittanut jo synnytystoiveisiin maininnan siitä, että en haluaisi pelata rintakumin kanssa, jos se vaan mitenkään on mahdollista, mutta jälleen päädyimme potilashotellissa ottamaan sen käyttöön. Huoh. Vauva ei saanut otetta rinnasta ilman sitä.
Onneksi imetys kuitenkin saatiin vauhtiin rintakumin avulla ja hyvin on mennyt siitä asti! Rintakumia käytän edelleen, mutta enenevässä määrin syötän myös ilman sitä.
Alkuhankaluuksista huolimatta tämä on ehdottomasti ollut helpoin imetysmatkani! Vaikka alkuun imetys sattuikin vähän, se on mennyt ohi, ja imetys on ollut täysin kivutonta jo monen monta viikkoa. Kivuista, joita koin edellistä vauvaa imettäessä, ei voi puhua edes samana päivänä.
Tämän vauvelin kanssa toivon täysimetyksen kestävän ainakin sen 4-6kk ja osittaisimetyksen vuoden. Saa nähdä mitä vauva on mieltä!
// M-E
Lue myös: Lähdin töihin 4,5kk synnytyksestä – Imetys ja 3 havaintoa
