Imetyksen ensikertalainen ei aina pääse helpolla. Kysellessäni ihmisiltä imetyskokemuksista, kuulin vähemmän juttuja hankaluuksista, mutta toki myös niitä. Useimmat kertoivat imetyksen ihanuudesta ja vakuuttelivat, että ”tulet vielä kaipaamaan imetystä”. Olin näiden puheiden edessä lievästi sanottuna skeptinen.
En nimittäin saanut alussa imetyksestä itsestään mitään suuria fiiliksiä. Päinvastoin, imetys aiheutti minulle huonovointisuutta ja sattui lähes aina imetyksen alkaessa, usein jopa koko imetyksen ajan. Näin siis vauvan kolme ensimmäistä elinkuukautta.
Imuotteen hakua ja jänteitä..
Vauvan imuote tarkastettiin sekä potilashotellissa että neuvolassa moneen otteeseen, ja jänteet ja vauvan suu tarkastettiin monen eri lääkärin toimesta. Imuotteesta ei löytynyt sen enempiä vikoja, ainakaan sitä ei pyydetty korjaamaan. Pyrin tekemään korjausliikkeitä itsenäisesti netistä löytämieni ohjeiden mukaan, mutta en koe, että niistä olisi ollut apua.
Kun katselen nyt lähes vuoden ikäistä vauvaani, mielestäni hänen huulijänteensä on todella kireä (iso rako hampaiden välissä). Vaikuttiko se sitten imetyksen kivuliaisuuteen tai onko jänteisiin kajoaminen vauvan kannalta eettisesti oikein, siitä ollaan montaa mieltä (1, 2, 3). Vauvaamme ei kuitenkaan operoitu missään vaiheessa ja suoritin maitohanan hommat hammasta purren.
Nyt asia on pyörinyt mielessäni uudelleen, sillä kielijänteen kireys voi aiheuttaa äännevirheitä. Lisätaakkana puhumisen opettelussa kuopuksellamme on ollut korvatulehduskierre, joka onneksi on saatu katkaistua. Oli aikoja, kun hän lopetti jokeltelun täysin. Tämä johtui todennäköisesti siitä, että hänen korvansa olivat niin lukossa, ettei hän kuullut omaa puhettaan.
Vauvan ollessa 3-4kk imetyskipu alkoi helpottaa, ja loppui sittemmin kokonaan. Suurimmaksi osaksi kyse oli siis ehkä vauvan pienestä suusta tai hormoneista? Osansa voinee olla myös tehostuneella imulla ja sillä, että viimeistään viidennen kuun kohdalla imetyskerrat vähenivät 10-12 kerrasta 6-8 kertaan vuorokaudessa.
Onko tämä D-meriä?
Kivuliaan imetyksen lisäksi voin pahoin imettäessäni. Olin jo unohtanut tämän, mutta sama fiilis tuli minulle pumpatessani maitoa esikoiselle. Lueskelin imetyksen tuen sivuilta D-meristä eli negatiivisista tunteista maidon herumisen alkaessa. En tiedä onko itselläni kyse tästä, sillä en koe mitään henkistä ahdistusta tms. vaan fyysistä kuvotusta.
Ironista sinänsä, etten juurikaan kärsinyt pahoinvoinnista kummankaan lapsen raskausaikana.
Heruminen johtuu prolaktiinihormonitason noususta ja dopamiinin laskusta ja nämä hormonivaihtelut aiheuttavat joillekin pahanolon tunteen. En tosiaan tiedä oliko tämä omani D-meriä vai ei, sillä en tosiaan kokenut muita negatiivisia tunteita kun fyysisen pahoinvoinnin.
Ironista sinänsä, etten juurikaan kärsinyt pahoinvoinnista kummankaan lapsen raskausaikana.
Vedenjuonti tai syöminen eivät minulla auttaneet tähän pahoinvointiin, mutta ajan kuluessa tunteeseen jollain tasolla tottui. Sen tiesi milloin se tulee, ja silloin yritin keskittyä ihan muihin asioihin, vaikka sitten netin selaamiseen.
Voi olla, että kuukausien kuluessa myös hormonivaihtelut myös tasoittuivat. Erityisesti imetyksen vähetessä myös tunteen voimakkuus väheni. Muttei koskaan mennyt täysin pois.
Huvittavaa oli, myös että pari tuntia edellisen imetyksen jälkeen tai vauvan itkiessä, pahanolonaalto saattoi hyökyä ylitseni. Hieman tämän jälkeen saatoin tuntea rinnoissani voimakasta ”säteilyä.” Oletan tämänkin olevan osa herumisrefleksiä?
Noh, kaipaako sitä imetystä?
Vauvelimme ei tätä nykyä enää oikein suostu rinnalle. Ja se on suuri suru. Olisin halunnut imettää vielä pidempään, erityisesti kun ajat ovat nyt tällaiset. Elän siis monella tapaa luopumisen aikaa.
Ja todellakin. Kaikista imetyksen haasteista huolimatta, tulen todellakin kaipaamaan niitä hetkiä, kun kaikki onnistui hienosti ja vauva nukahti tyytyväisenä, maitoa suupielestä valuen, pieni masu täynnä viereeni.
Ja niinhän se on. Asiat joiden eteen on joutunut tekemään paljon töitä, ovat ne, joista tulee tärkeitä, ja joita tulet ehkä elämässäsi kaipaamaan eniten <3
Millaisia haasteita te olette kohdanneet imetyksen kanssa? Kertoilkaa kommenttikenttään!
