Yli puoli vuotta sitten jytkähti kehiin iso elämänmuutos, kun jäin kertarysäyksellä kotiin.
Tällä kertaa kyseessä ei ollutkaan isyysvapaa tai vanhempainvapaa, vaan kodista tuli työpaikkani.
Miten homma on sujunut? Joko hajoaa pää?
Etätöissä lapsiperheessä – Hajoaako pää?
Kun tieto alkavista etätöistä tuli, aloimme yhdessä M-E:n kanssa miettiä arjen uudelleenjärjestämistä. Onneksi puolisolta löytyi ymmärrystä ja hän antoi minulle vapaat kädet:
”Saat valita työpisteesi vapaasti. Vaihtoehtoja ovat ainakin parveke, sauna ja auto!”
Mahtavaa! Tervetuloa uusi ihana etäarki!
Ensimmäiset päivät menivät lipaston nurkalla seisten ja milloin missäkin. Alkuun päästiin, mutta oli vähän sellainen olo, että ei tämä nyt ihan optimaalista ole millään tavalla.
Sitten piti kipaista häkkivarastoon ja noutaa M-E:n vanha piironki, jolle ei silloisessa kalustuksessa ollut jäänyt mitään paikkaa. Muutamilla huonekalujen siirroilla sain raivattua pöydälle tilan, ja ihan kelpo maisemakonttori siitä syntyikin.
Sain kaiken lisäksi työhuoneen, jonka pystyi erinäisin konstein telkeämään suljetuksi tilaksi, jonne lapset eivät pääse. Vau! Siinähän oltiin jo aika edistyksellisessä tilassa!
Töissä kotona – Paikalla muttei läsnä
Ensimmäiset viikot kotona olivat aika hermokireitä puolin ja toisin.
Minun piti opetella keskittymään kodin ja lasten äänistä huolimatta. Myös lasten piti opetella uusi käsite, jossa isi onkin toisessa huoneessa töissä. Silloin hän ei välttämättä vastaakaan jokaiseen pyyntöön ja huutoon saman tien.
Tämä oli lapsille alkuun aika käsittämätön tilanne. Kun ovi oli laitettu säppiin ja mikään huuto ja hakkaaminen ei saanutkaan isiä poistumaan huoneesta, oli itkussa pidättelemistä. Sitä ei siis pidätelty yhtään.
Tällaista huutoraivoa kesti joitain päiviä, kunnes he oppivat käsittelemään tämän uuden tilanteen. Isi on tosiaan siellä jossain omassa maailmassaan, jota työksi kutsutaan. Sinne koloonsa hän sujahtaa, ja sieltä joskus vielä uloskin kurkistaa, jos vain jaksaa odottaa tarpeeksi.
Ei se vaimollekaan tietenkään helppoa ollut sulautua tähän uuteen tilanteeseen. Kun nyt kerran olet siinä, niin voit varmaan yhden vaipan vaihtaa? No tottahan toki.
Työpäivä rytmittyy uudelleen
Etätyössä säästän aikaa työmatkoissa puolesta tunnista tuntiin päivässä. Mihin tämä aika menee?
Olen todennut, että aika menee sekä nukkumiseen että lasten ja kodin hoitamiseen.
Jostain syystä aikaisin herääminen on ollut minulle etätöissä vaikeampaa kuin silloin kun olen lähtenyt toimistolle töihin. Töihin lähtö sekä työmatka vie aikaa, joten se on toiminut eräänlaisena motivaattorina sängystä nousemiseen hyvissä ajoin. Ajatuksena on ollut, että pakko saada itsensä aikaisin liikkeelle, koska muuten en ole kotona ennen iltakuutta, jolloin lasten päivä alkaa olla käytännössä jo melkein ohi.
Toimistolla käydessä työaikani olikin tavallisesti klo 7-15, ja kotona olin useimmiten puoli neljään mennessä, viimeistään joskus neljän jälkeen. Iltapäivälle jäi sitten aikaa ruuanlaittoon, ulkoiluun, siivoamiseen, jne.
Nyt etänä ollessa päivä harvoin alkaa aamuseitsemältä. Ja jos alkaisikin, niin monesti sen katkaisee heti aamusella lasten herääminen, aamupala ynnä muut aamutoimet. Vanhempi lapsista lähtee monesti myös kerhoon yhdeksäksi. Heitän hänet sinne mielelläni, on kiva päästä haukkomaan hetkeksi raitista ilmaa.
Tähän kaikkeen aamutoimiin ja pukemisrumbaan saa helposti hassattua paljon aikaa, vaikka osallistuisinkin siihen vain auttaen.
Seuraava aikasyöppö onkin sitten lounas. Jos toimistolla hoidan ruokailun useimmiten lämmittämällä eväät tai hakemalla lähikaupasta eineksiä, niin kotona tulee tehtyä jotain ruokaa vähän pidemmän kautta. Olipa se sitten pelkkä pastan keitto tai Ruokaboksin aterian valmistus, niin se normi puolituntinen ei yleensä riitä mihinkään.
Ruokatunnista tulee täten ihan kirjaimellisesti tunti, ja taas on työpäivä venynyt hieman pidemmäksi.
Yleisesti ottaen suurin osa taukoajasta menee lasten ja kodin hoitamiseen. Tässä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta se luonnollisesti poikkeaa toimistolla tehdystä työpäivästä.
Työt valuu vapaa-ajalle
Kun työpiste on saatavilla 24/7, se mahdollistaa myös töiden tekemisen muulloinkin kuin varsinaiseen työaikaan.
Kuten monet tietävät, tässä piilee sekä mahdollisuus että vaara. Toisaalta on mahdollista istahtaa illalla rauhassa koneelle kun on saanut lapset nukkumaan. Mutta toisaalta työt seuraavat ja vaanivat sinua jatkuvasti.
View this post on Instagram
Toimistolla käydessäni olin vapaalla aina todella hyvin irti työasioista. En miettinyt tai stressannut töitä lähes ollenkaan. Toista on nykyään.
Nyt työt ovat enemmän mielessä pitkin päivää. Iltaisin ajatuksissa on paikkailla sen päivän työsuoritusta. Viikonlopputyötkin houkuttelevat, vaikka niihin ei ole kovin paljoa vielä tarvinnut turvautua.
Jouston myötä tulee myös tämä stressin lisääntyminen. Sen hallinta ja työajoista kiinni pitäminen on itsestä kiinni. Koen, että joltain osin olen tässä onnistunut, mutta parantamisen varaakin on. Koen myös, että ihan kokonaan se ei ole minusta itsestäni kiinni, vaan muu perhe sanelee myös joitain reunaehtoja.
Työn tehokkuus kotona vs. toimistolla
Kiinnostava kysymys on työn tehokkuus kotitoimistolla verrattuna työpaikalla tehtyyn työhön. Tämä kiinnostanee erityisesti työnantajia.
Kuten tarinastani on käynyt ilmi, työhön tulee kotona ihan kiitettävästi keskeytyksiä. Tämä ei kuitenkaan ole ihan tavatonta työpaikallakaan ollessa.
Olen jossain vaiheessa uraani kokenut myös toimistolla töitä tehdessä epätavallisen suurta häiriintymistä ja keskittymisongelmia. Silloin kyseessä on ollut samassa tilassa usean eri projektin työstäminen samaan aikaan.
Myös oman projektitiimin sisältä tulee tietenkin keskeytyksiä. Se taas on luonteeltaan hyvän laatuista häirintää, koska silloin jaetaan tietoa kollegoiden kesken. Vaikka oma tehtävä pysähtyykin silloin hetkeksi, niin siinä edistetään silti kokonaisuutta.
Kotona nämä vastaavat keskeytykset eivät tietenkään liity työprojekteihin. Silloin ajatus katkeaa, työ pysähtyy, ja mikään työhön liittyvä ei etene. Tämä antaa itselleni mielikuvan oman tuottavuuteni heikkenemisestä.
Kun tarkastellaan vain omien työtehtävien etenemistä, niin loppupeleissä ne etenevät kotitoimistolla aika lailla samaan tahtiin kuin aiemmin toimistollakin. Vastaavasti etätyön myötä vähentyneiden työhön liittyvien keskeytysten myötä ne etenevät joskus jopa tehokkaammin kuin toimistolla.
Yhteenvetona sanoisin, että työtehokkuuteni on etätöissä hyvin lähellä samaa kuin työpaikalla ollessa.
Etätöiden parhaat puolet
Kotona työskentelyssä on omat haasteensa, mutta tilanteen toinen puoli on myös aika valoisa. Pakkohan minun ei ole olla poissa toimistolta, vaan voin itse valita työskentelypaikkani.
Toistaiseksi olen kuitenkin valinnut etävaihtoehdon. Miksi?
Ensimmäinen syy liittyy minulla varmaan edelleen siihen, miksi tämä tilanne edes on olemassa. Kun on olemassa riski vakavasta sairaudesta, sitä on hyvä pienentää välttämällä tarpeettomat päivittäiset kohtaamiset. Toki alkuperäisen syyn painoarvo hälveni kesän aikana, mutta nyt taas loppusyksystä se on jopa suurempi kuin keväällä.
Toiseksi, koska töiden tekeminen on onnistunut minulla samaan tapaan myös kotoa, en näe pakottavaa syytä palata toimistolle. Nyt kun tähän jatkuvaan kotona olemiseen on tottunut, kaikki se aikaisin herääminen, valmistautuminen ja kotoa lähteminen kylmänä ja pimeänä aamuna ei kuulosta kovin houkuttelevalta! On työmatkat joskus ihan virkistäviäkin, mutta juuri nyt en niitä liiemmin kaipaa!
Nyt alkaa jopa olla jonkinlainen kynnys muuttaa takaisin toimistolle. Ihan pelkkä työpisteen kaikkien kamojen (2 isoa näyttöä ja työtuoli) roudaaminen sinne tuntuu vaivalloiselta operaatiolta. Kamojen vieminen toimistolle tuntuisi niin kovin lopulliselta, enkä haluaisi ainakaan kertarysäyksellä muuttaa sinne takaisin. Pitäisi melkein hommata kahdet kamat, jotta voisi jatkossa valita kevyin perustein päivittäisen työpisteen toimiston ja kodin välillä.
Kolmas pointti liittyy vahvasti työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen.
Se vaan helpottaa niin paljon kaikkien muiden elämää, että olen kotona ja voin tarvittaessa auttaa hoitamaan päivän juoksevia asioita. Heitän lapsen kerhoon, tai olen sen aikaa pienemmän kanssa että M-E heittää. Vahdin töiden ohessa itkuhälytintä tai vaihdan kahvitauolla vaipan. Vaikka joidenkin tekemisten myötä työpäivä piteneekin, niin säästän ainakin jossain kohtaa M-E:n hermoja ja vaivaa.
Kääntöpuolena tässä joustossa on toki mainitsemani työpäivän piteneminen, josta olen saanut kuulla M-E:ltä tiukkaa palautetta. Hänen on vaikea sulattaa sitä, että vaikka työmatkoja ei ole, työpäiväni loppuvat nykyään myöhemmin kuin silloin kun kävin toimistolla töissä. Niin, kaikella on hintansa.
Suurin plussa on paikkariippumattomuus
Paikkariippumattomuus on yksi etätöiden parhaita puolia.
Olemme vuosikaudet haaveilleet siitä, että voisimme joskus viettää pidempiä aikoja mummolassa ja mammalassa. Tämä on onnistunut vain lomien aikaan, ja silloin on yleensä paljon muutakin mitä haluaisi tehdä.
Viimein saimme mahdollisuuden kokeilla etätöitä mummolasta käsin, ja hyvin sekin on onnistunut. Töiden tekeminen onnistuu samalla tavalla mummolan kirjastohuoneesta kuin omasta kodistakin. Tai oikeastaan vähän paremminkin, kun lapsilla on enemmän viihdykettä!
Alkukesästä vietimme mummolassa kokonaisen kuukauden, ja sen jälkeenkin olemme olleet siellä muutaman pätkän. Etätyö on mahdollistanut täysin erilaisen elämänmuodon, ja antanut paljon sisältöä koko meidän perheelle, sekä myös isovanhemmille.
Kokonaisuutta katsoen, tyytyväisyys työhöni sekä työnantajaani on etätöiden myötä noussut.
Saan entistä enemmän päättää työn tekemisestä itse. En ole enää sidottuna niin tiukasti siihen konservatiiviseen oravanpyörään, jossa minun pitää olla säännöllisesti tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Koen astuneeni kertaheitolla nykyaikaiseen, tai jopa tulevaisuuden työelämään.
Etätyö lapsiperheessä, kannattaako edes yrittää?
Etätöiden tekeminen lapsiperheessä voi olla haastavaa.
Suurimman vaikutuksen kokemukseen tekee työtila, jonka kotoa saa eristettyä itselleen. Jos oma tila löytyy, kaikkeen hälyyn ympärillä tottuu.
Olen todella tyytyväinen, että olen saanut kokea tällaisenkin elämänvaiheen. On hienoa kun saa nähdä omia lapsiaan päivittäin myös työpäivän aikana. Jos se välillä on rasittavaa, niin on se myös toisaalta upeaa.
Saa nähdä, kauanko tämä jatkuu. Ja hajoaako se pää vielä joskus.
Kirjoittaja työskentelee IT-alalla kahden pikkulapsen säestäessä etäpalavereja taustalla. Löydät meidät myös Instagramista!
Kiinnostaisiko kaupallinen yhteistyö? Ota rohkeasti yhteyttä!
