Olemme katsoneet lähes kaikki Ensitreffit alttarilla -ohjelman kaudet yhdessä. Jostain syystä siitä on tullut meidän eniten yhteinen ohjelma muutamien viime vuosien aikana.
Tämä jokasyksyinen ihanuus saatiin taas kerran päätökseen, kun saimme katsottua kuudennen kauden viimeisen jakson.
M-E on katsonut ohjelman suomiversiosta kaikki kaudet, minä olen seurannut mukana toisesta kaudesta lähtien. Joka kerta katsominen noudattaa suunnilleen samaa kaavaa:
- Ihmetys siitä minkälaisia ihmisiä ohjelmaan on hakenut ja keitä on valittu.
- Myötähäpeä ensikohtaamisesta ja hääpäivästä, kun kaksi toisilleen tuntematonta kiemurtelee enemmän tai vähemmän vaikeasti toistensa seurassa.
- Nalkutus siitä miten vaikeaa joidenkin ihmisten kanssa on matkustaa.
- Valitus kuinka kaikki ohjelman henkilöt eivät pysty edes yrittämään yhteiseloa oikeasti täysillä.
- Viimeistään puolen välin kohdalla alkaa olla selvillä ketkä sopii toisilleen ja ketkä ei.
- Paasaus siitä, miten 6 viikon jakso on ihan naurettavan lyhyt, ja miksi sen jälkeen pitää tehdä joku ”päätös” yhdessä jatkamisesta.
Kritiikkiä ohjelmasta
Kun ohjelmaformaatti tuli Suomeen, se aiheutti aika paljon kohua. Myös itselle tuli jonkinlaisia väristyksiä, kun kuuli ohjelmasta ensimmäistä kertaa.
Monen mielestä avioliitossa on jonkinlaista pyhää, jonka vuoksi sen kanssa ei saisi tuolla tavalla leikkiä ja tehdä siitä viihdettä. Jotain tämän suuntaista ehkä itsekin ajattelin silloin.
Oikeasti shokeeraavintahan tuossa meille länsimaisille on se, että aviopuolisoaan ei saa itse valita. Joku muu tekee tämän valinnan sinun puolesta. Mutta häh, tämänhän ei pitäisi olla maailmanhistoriallisesti mitenkään erikoista? Eikös tämän suuntaisesti ole toimittu ties kuinka pitkään? Ja toimitaan edelleen?
Järjestetty avioliitto on ihan nykymaailman käsite, joka ei nyt vaan satu koskemaan meitä suomalaisia kovinkaan paljoa. Jonkun lähteen mukaan suurin osa maailman avioliitoista on edelleen järjestettyjä.
Järjestetyssä liitossa joku muukin osallistuu valintaprosessiin kuin pari itse. Ja tätä ei pidä sekoittaa pakkoavioliittoon, joka on Suomessa rikos.
Ensitreffeissä avioparit suostuvat siis vapaaehtoisesti järjestettyyn avioliittoon. Osallistujilla on myös oikeus purkaa avioliitto vapaasti, kuten kaikilla muillakin ihmisillä. Ei sen pitäisi olla niin ihmeellistä. Mutta onhan se meille eksoottista. Siksipä siitä on tehty tuollainen TV-sarja.
Järjestetyssä avioliitossa voi elää onnellisena (MeNaiset)
Mitä ohjelma antaa parisuhteeseemme?
Yhteisen TV-hetken, myötähäpeän ja pienen jännityksen lisäksi ohjelmasta saa kuin saakin joitain oivalluksia myös omaan parisuhteeseen.
On jännää, miten jotkut parisuhteen ja yhteiselon osaset ovat tietyllä tavalla universaaleja. Ne toistuu kaikilla pareilla ohjelmassa, ja ne on saanut kokea myös itse.
Ohjelman kautta olemme päässeet keskenämme ruotimaan monenlaisia parisuhteen käyttäytymismalleja asiantuntijoiden avaamina. Silloin tällöin on tullut ahaa-elämyksiä, ja vahvaa samaistumista. Tulipa tuossa viimeisimmällä kaudella esiin asia luottamuksesta, jota olemme itsekin käyneet suhteessamme läpi.
On tietyllä tavalla helpottavaa, että näkee muiden pariskuntien kamppailevan samanlaisten asioiden kanssa. Ohjelma voi parhaassa tapauksessa auttaa sanoittamaan ongelmia, joita joku kokee omassa parisuhteessaan.
Miksi sä noin teet?
Aina aluksi parin muuttaessa yhteen, ihmetellään toisen tapoja tehdä asiat eri tavalla kuin itse tekee. Sitten mahdollisesti toinen yrittää opettaa sitä ”oikeaa” tapaa, ja käännyttää puolisoaan tekemään samoin. Tämä käännytysyritys tapahtuu ainakin niiden parien kohdalla, jotka eivät jää lopulta yhteen, heh heh.
Tämmöiset pikkujutut pistää ihmettelemään ääneen, että onko kaikki ihmiset oikeasti noin kapeakatseisia ja tiukkapipoja omien tapojensa kanssa. Eikö ketään oikeasti kiinnosta ne toisen tavat tehdä asioita, vaan haluavat itse olla muuttumattomia ja jyrätä ne omat tapansa läpi oikeina?
Kumppani ei kiinnosta
Sitä kun ajattelee, että jos tuommoiseen hommaan lähtee mukaan, niin silloin varmaan on erityisen avoimin mielin liikkeellä. Niin että haluaisi imeä itseensä kaikki mahdolliset jutut siitä tuntemattomasta kumppanistaan, oppia näin tuntemaan häntä ja hänen sielunelämäänsä oikein syvältä.
Luulisi että olisi kiinnostusta oppia tuntemaan annetussa lyhyessä ajassa tämä yksi ihminen, joka on valittu juuri sinulle puolisoksi. Luulisi että ohjelmaan mukaan päässyt palaisi halusta selvittää, miksi juuri tämä henkilö on jonkun mielestä hänelle sopiva.
Mutta aina tullaan siihen samaan tilanteeseen, jossa yksi tai kaksi paria kolmesta on hyvin pian aivan sukset ristissä tai ei vain ole toista kohtaan minkäänlaista kiinnostusta, saati kunnioitusta ja arvostusta.
Voin kyllä kuvitella, että sen täytyy olla äärimmäisen vaikeaa kiinnostua jostain ihmisestä, joka ei yksinkertaisesti kiinnosta pätkääkään.
Haluan omaa aikaa
Seuraavaksi tulee tämä ”Tarvin omaa tilaa” tai ”Haluan omaa aikaa”. Eli haluat ihan epätoivoisen kovasti naimisiin, mutta sitten kun olet avioliitossa, kaipaat ihan sietämättömästi sitä entistä omaa vapautta ja tilaa.
No ei siinä mitään pahaa ole. Kaikki sitä haluavat joskus enemmän tai vähemmän. Mutta jos jollekin tulee yllätyksenä, että avioliitossa jostain omasta ehkä olisikin luovuttava, vaikka vain kuuden viikon ”koeajaksi”, niin hohhoijaa.
Mutta tarvitaanko tähän kaikkeen leikkimistä avioliitolla?
Ohjelman usean tuotantokauden myötä on nähtävissä, että keskimäärin yksi kolmesta parista on toisilleen jollain tavalla sopivia ja jatkavat yhdessä vielä ohjelman jälkeenkin. Sinänsä aika hyvä prosentti, jos vaikka vertaisi johonkin Tinderiin, heh.
Vihkiseremonia ensitreffeillä tuo paljon vakavuutta touhuun, mutta ehkä ensimmäisten kausien jälkeen se ei ole katsojalle enää isoa kohdahdusta aiheuttava seikka. Ajatukseen on tottunut.
En osaa kuvitella, millainen ohjelma olisi, jos siitä otettaisi avioliittoon vihkiminen pois. Silloin siitä tulisi tavallinen deittiohjelma. Mutta vaikuttaisiko se parien käyttäytymiseen? Varmasti vaikuttaisi. En usko, että mukana oltaisi niin tosissaan.
Toisaalta, ohjelmana Ensitreffit Alttarilla alkaa mielestäni olla jo suurelta osin nähty. Kaudet toistavat aika lailla toisiaan, eikä katsoja saa kovin paljoa uutta irti per uusi kausi. Konsepti maistuu vähän väljähtäneeltä. Enää vetovoimatekijänä ei ole konsepti itsessään, vaan siihen valikoituvat ihmiset.
Silti uusia kausia tulee edelleen… Eikun ilmoittautumaan mukaan hakuun jos kiinnostaa!
// Markus
Minun ensitreffini aviopuolisoni kanssa eivät tapahtuneet kirkon, vaan tieteen alttarilla, mutta ota silti meidät seurantaan Instagramissa, Facebookissa tai Blogit.fi-sivustolla, niin pysyt kärryillä millaisilla treffeillä me jatkossa tullaan käymään.
