Ensimmäiset viikot vauvan kanssa ovat menneet siivillä. Hän on täydellinen ja ihana <3 Nyt kun kirjoitan tätä, tuntuu, että syntymästä on ikuisuus, ja vastasyntyneestä meillä on enää kaukainen muisto.
1. Viikko – Potilashotelli ja aikainen kotiutuminen
Synnytyksen jälkeen pääsimme ihanan ihanaan potilashotelliin. Emme tosin ehtineet nukkua siellä kun yhden yön (unta 1,5h, heh..), kun tuli tieto hoitajien lakonuhasta. Iltapäivällä meille tultiinkin kertomaan, että lakko alkaa seuraavana aamuna ja potilashotellin väki siirretään osastoille. Yhyy..
Noh, siirryimme osastolle ja pian tuli tieto, että lakko on peruttu. Tämä tiesi siirtoa toiselle osastolle.
Eipä siinä, huonekaveri pysyi samana, vaihdoimme vain huonetta.
Tuossa vaiheessa oli kuitenkin jo selvää, että en haluaisi enää jäädä sairaalaan vaan päästä kotiin omaan sänkyyn nukkumaan. Huonetoverini vauva oli melkoisen äänekäs tapaus ja ajattelin, etten saisi nukuttua yöllä silmällistäkään.
Pyysin hoitajalta nopeaa kotiutusta, ja sellainen yllättäen järjestyikin. Illaksi työvuoroon saapunut lääkäri otti meidät lopputarkastukseen ja pääsimme kymmenen maita kotiin!
Elin melkoisissa onnenhöyryissä koko vauvan ensimmäisen viikon. Sain isovanhemmilta apuja isompien lasten kanssa ja pystyin itse vaan makailemaan päivät vauvan kanssa nukahdellen päikkäreille. Ihanan sumuista ja onnellista aikaa!
2. Viikko sisälsi äidin terveyshuolia – ensimmäiset viikot vauvan kanssa
Ensimmäisen viikon lopulla tunnistelin itselläni epämääräistä hengenahdistusta, joka liittyi aina liikkumisen jälkeiseen aikaan. Päädyinkin lopulta päivystykseen huolineni. Verenpaine huiteli korkealla ja lopulta minulle tehtiin labra-arvojen perusteella myös keuhkojen varjoainekuvaus. Sieltä ei onneksi löytynyt mitään sen vakavampaa. Jotain pientä tiivistymää, mikä menee varmaan raskausaikana sairastetun koronan ja ylipäätään raskausajan piikkiin. Lisätutkimuksia keuhkohin tämä ei enää vaadi.
Lue lisää: Korona raskausaikana
Itse mietin myös vaikean koivun siitepölykauden vaikutusta asiaan. Minulla on kymmenisen vuotta sitten todettu koivuallergia. Mutta koska minulla ei ole ollut oireita, en ole tarvinnut siihen lääkkeitä. Ehkä tämä yhdistettynä koronaan ja raskaudesta palautumiseen on voinut olla aiheuttamassa oiretta – kuka tietää?
Myös sykkeeni ovat olleet todella epämääräisiä. Noin kaksi viikkoa synnytyksestä sykkeeni laskivat yöllä alhaisimmillaan 42, (ja keskimääräisestikin 46) kun ne normaalisti ovat ehkä 60 paikkeilla. Välillä sydän on tykytellyt pitkään korkealla ihan vaan istuessa.
Jokseenkin pelottavia tällaiset sydämeen liittyvät oireet, mutta ei auta kun luottaa siihen, että takana on vielä koronaan ja synnytyksestä palautumiseen liittyviä juttuja. Vauvahan tuo elimistöön hurjan määrän lisää verta, johon elimistön on sopeuduttava myös vauvan jälkeen. Lisätyötä verisuonistolle ja sydämelle.
Yksi erikoinen oire on myös ollut vasemmassa korvassa tinnittävä sydämen syke. Tällaisestakaan vaivasta en ole ennen kärsinyt ja kävin tarkastuttamassa myös korvani korvalääkärillä. Hän sanoi, että jos vaiva jatkuu syksyyn, niin tule uudestaan. Tässä vaiheessa hän ei vielä lisätutkimuksia suosittele. Jos jollakulla on tällaisesta kokemusta, niin kertoilkaahan lisää!
3. Viikko ja henkistä palautumista – ensimmäiset viikot vauvan kanssa
Vauvan kolmas elinviikko meni palautuessa edellisen viikon sairausoireiluista – henkisesti. On melkoisen pelottavaa, kun lääkäri väläyttelee keuhkoveritulpan mahdollisuudesta. Tuli mietittyjä syntyjä syviä. Suurta onnea, suurta huolta.
Onneksi oli kuitenkin vauva ja lapset, en tiedä mikä voisi paremmin palauttaa tähän hetkeen ja onnellisuuden äärelle.
Pääsimme tällä viikolla myös tekemään pikavisiitin mummolaan. Miten ihanaa!
Viime reissun teimme tammikuussa ja siitä eteenpäin olimme olleet joko sairaana tai raskauden viime metreillä en enää uskaltanut lähteä kotoa pidemmälle.
Kerrostalossa asuville lapsille mummolaan pääsy on aina kuin lehmien kesälaitumille kirmaaminen. Pihaa, metsää ja lääniä missä löytöretkeillä!
4. Viikko – Meillä todella on maailman parhaiten nukkuva vauva!
Vauvavuoden neljännellä viikolla vauvamme on alkanut heräillä mukaan tähän maailmaan. Viimeiset kolme viikkoa hän todellakin vain nukkui ja aloin jo olla vähän huolissani rintamaidon riittävyydestä. Noh, koska imetyksen turvamerkit täyttyivät, ei auttanut kuin luottaa.
Ja niin tasan kolme viikkoa synnytyksestä (isosiskojensa tapaan) hän heräsi eloon, eli alkoi yhtäkkiä valvoa huomattavasti pidempiä pätkiä ja hakea ihan eri tavalla kontaktia.
Samaisen viikon loppupuolella hän alkoi myös väläytellä meille kontaktissa ensimmäisiä hymyntapaisiaan. Se on niin merkityksellistä! Lisäksi katsekontaktissa olo on lisääntynyt pidemmiksikin sessioiksi. Kasvot ovat alkaneet kiinnostaa!
Tällä viikolla aloin myös olla jo varovaisen toiveikas sen suhteen, että tämä vauva on ihan oikeasti hyväuninen. Edellisten vauvojen kanssa on mennyt 6-7 viikkoa, ennen kun uni-valve-rytmi on alkanut selkiytyä. Tämä vauva on jo tähän asti nukkunut yöt ja sen mitä valvonut, tehnyt sen päiväsaikaan.
Normaaleina öinä hän herää kerran neljän ja kuuden välillä ja syö pitkään ja hartaasti. Keskimmäinen lapsemme oli vastasyntyneenä hyvin samanlainen, syöminen oli hidasta, mutta nopeutui 3-4kk iässä.
Tällä viikolla vauva nukkui yöllä päräyttävät 8,5h putkeen! Siinä ei jää paljoa valitettavaa edes vauvan yösyöttäjälle.
Tällaisia ensimmäiset viikot vauvan kanssa tässä perheessä. Millaisia kuulumisia muilla vastasyntyneiden vanhemmilla?
// M-E
Lue myös: Juhlatila Ristiäisiin Tampereella
On kyllä ihmeellisen hyväuninen tapaus..! Liian suloinen. <3
Pidän peukkuja noiden sinun oireiden kanssa.
Kiitos! Ovat ikävät oireetkin onneksi vähenemään päin! 🙂