Road-Tripin kääntöpaikka!
Viime syksyn Amerikan road-trippimme kääntöpaikkana oli Dallas, yksi Texasin tunnetuimmista kaupungeista. Tuon yli miljoonan asukkaan kaupungin ympäristössä asuu enemmän ihmisiä kuin koko Suomessa. Sen moottoritiet olivat villejä kaistaviidakoita, joista huolimatta mekin luovimme mukavasti perille kohteisiimme.
Visiittimme oli hyvin pikainen, mutta kaupunki jätti silti meihin hyvän vaikutelman!
Yölliset maisemat kylmää uhaten
Saavuimme Dallasiin illalla, ja kaupungin skyline illalla oli reissun komein.
Hyvä iltakohde on downtownin tuntumassa sijaitseva silta, Ronald Kirk Pedestrian Bridge, josta on hyvät näkymät kaupungin yölliseen siluettiin. Vaikka illalla oli jo tosi kylmä, lämpötila lähellä nollaa, niin paikalla oli innokkaita harrastamassa ryhmäliikuntaa.
Vieressä oli myös Trinity Groves, jossa oli monenlaista ruokapaikkaa, mutta me suuntasimme pienen iltakävelyn ja maisemien tarkastamisen jälkeen hotellille.
6th floor museum
Tämä museo käsittelee Kennedyn elämää sekä sen traagista päätöstä, joka tapahtui juurikin Dallasissa.
Museo sijaitsee rakennuksessa, jossa hänen ampujansa oli, juurikin siinä kerroksessa, josta laukaukset lähtivät.
Museo on melko must-kohde, jos Dallasiin menee. Kuten kaikkiin turistikohteisiin, tännekin kannattaa mennä heti aukeamisaikana, niin pääsee pidemmittä jonoitta sisään. Hyvin nopeasti itse museokin alkoi täyttyä melko piukkaan.
Museo perustuu audiotouriin joka kuunnellaan korvalapuilta. Touri oli mielestämme laadukas ja intensiivinen elämys. Sitä pystyi myös etenemään itselle sopivalla tahdilla.
Valitettavasti lapsille tämä museo ei kuitenkaan tarjoa juuri mitään, eipä museon aihekaan ole oikeastaan lapsille sopiva. Tosin taisi se olla tytöllemme yksi mieluisimmista kohteista, kun sai kerrankin katsoa kaikessa rauhassa kärryssä kännykästä Pipsa Possua…
Täytyy sanoa, että oli se aika vaikuttavaa katsella maisemia melkein samasta kohtaa mistä tuo epäilty ampuja tiiraili. Aivan samaan ikkunaan ei pääse, mutta viereiseen kyllä. ”The” ikkuna ja sen ympäristö on lasitettu ja rekonstruoitu sellaiseksi kuin se sinä päivänä oli kun poliisit tuon rakennuksen ratsasivat.
Vielä kun ajettiin itse autolla tuo Kennedyn ajoreitti, katseltiin rasteja tiessä jotka merkkaavat luotien osumakohdat, sekä seisoskeltiin Grassy Knollilla, niin tämä tragedia oli kokonaan eläydytty ja koettu.
Leikkipuistoon kävellen… tai sittenkin autolla
Kennedyn museon jälkeen kävimme läheisessä kahviossa lounaalla, ja sen jälkeen suuntasimme aika lähellä olevaa leikkipaikkaa. Leikkipaikka sijaitsi moottoritien yläpuolella olevalla kannella, aivan Dallasin taidemuseon vieressä.
Ajattelimme kerrankin repäistä, ja liikkua jalan (melko harvinaista Amerikassa). Lähdimme jo kävelemään rattaiden kanssa kohti tätä leikkipaikkaa, kunnes kumpikin alkoi miettiä samaa asiaa. ”Tääl on vähän liikaa tämmösiä hengaajia…”
Vaikka oli siis keskipäivä, niin fiilis oli vähän epämiellyttävä. Tämmöisiä ne suurkaupunkien downtownit yleensä on jenkeissä. Epämääräistä jengiä notkumassa. Tuli mieleen taannoinen Losin reissu, kun suurimmat määrät kodittomia löytyi juurikin aivan downtownin kupeesta.
Myönnän, että saatoimme hieman ylireagoida meille vieraaseen ilmapiiriin. Mutta eipä siinä, mentiin sitten autolla tämä muutama kilometri. Seuraavana kohteena olikin…mikäpä muukaan kuin leikkipuisto!
Ilmainen taidemuseo ja hieno leikkipuisto
Leikkipaikka sijaitsi aivan taidemuseon vieressä, ja sieltä löytyi kaipaamamme parkkihallikin, koska kadun varsilla oli tosi heikosti paikkoja. Siitä sai tosin maksaa semisuolaisen 15 taalaa, mutta sellaista se autoilu isoissa kaupungeissa on. Parkkimaksut ja tietullit kuuluvat siihen touhuun. Eikä tällä matkalla näitä kovin paljoa edes ollut.
Huomattiin vissiin jo etukäteen netistä, että museohan on ilmainen, joten mikä nottei siellä voisi pyörähtää. Kovin syvälle taiteen ytimeen emme tällä kertaa kuitenkaan päässeet uppoutumaan. Suurin osa ajasta kului leikkihuoneessa, ja museokierroksella huomio meni siihen, että sain tyttömme pitämään näppinsä erossa ming-vaaseista sun muista kiehtovista jutuista mitä olisi hirveen kiva koskea.
Melko pikaisen kierroksen jälkeen suuntasimme ulos, jälleen leikkipaikalle. Nämä leikkipuistot ja muut leikkipaikat olivat hyvin tärkeä osa matkaamme, koska pitkien autossa istumisien vastapainoksi tytöllemme piti saada päivittäin mahdollisuuksia myös fyysiseen aktiviteettiin.
Tämä leikkipaikka sijaitsi Klyde Warren Parkissa. Puisto oli ihan huippu.
Itse leikkialue oli monipuolinen ja hieno, mutta myös se ilmapiiri siinä puiston alueella oli mitä mainioin: Kadun varressa muutama paku josta sai street foodia, puistossa kaupungin toimesta muutakin aktiviteettia, ja liikkeellä paljon perheitä.
Aurinko paistoi, ympärillä olevat pilvenpiirtäjät piirtelivät mielenkiintoisia muotoja taivaalle. Kaikilla oli mukavaa ja elämä hymyili.
Olimme saapuneet reissumme lakipisteeseen. Olimme ajaneet pari tuhatta kilometriä, haaveena oli ollut käydä Dallasissa, ja nyt olimme täällä! Leikkien jälkeen lähdimme hyvillä mielin kohti seuraavaa majapaikkaa. Edessä olisi pian paluumatkan aloittaminen, ja seuraavien päivien aikana tiedossa olisi paljon kilometrejä!
Koukkasimme vielä Bishop Arts Disctrictin kautta. Sen piti olla huomionarvoinen putiikkien ja katutaiteen kaupunginosa.
Ensin ei meinattu edes löytää koko mestaa. Navigaattorin mukaan olimme paikalla, mutta juuri mitään ei näkynyt. Pääkadulta löytyi sitten joku sivukatu, jossa näytti olevan etsimämme tyyppistä tarjontaa.
Vanhoja rakennuksia, muutamia erikoisia putiikkeja, mutta alueena vähän pieni. Ei oikein saatu siitä paljoa irti. Matala sesonki ja kylmä ilma, niin ihmisiä ei ihan hirveästi ollut liikkeellä. Muutama mukava putiikki tsekkailtiin, mutta edes kivaa kahvilaa emme tällä kertaa löytäneet.
