Jälleen Barcelona!
Ei, meillä ei ole pakkomielteistä tarvetta käydä joka vuosi Barcelonassa. Emmekä ole vielä siinä kultaisessa eläkeputkessa, jossa matka tehdään joka vuosi samaan paikkaan ja yllättävää elämässä on vain yöllisten vessakäyntien määrä.
Asiat nyt vaan menivät niin, että Barcelonassa oli paikka jossa yöpyä (kiitos vieraanvaraisuudesta, Sanna!), ja sinne sai myös lentoja halvalla. Yksi plus yksi, ja meidät löysi muutaman viikon ajan Sant Cugatista, Barcelonan rikkaasta lähiöstä, jonne ajelee junalla Plaça de Catalunyalta vajaa puolisen tuntia.
Elettiin loppukesää 2017, lapsemme oli silloin 8 kuukauden ikäinen. Matkamme oli ensimmäinen etelänmatka lapsen kanssa, ja pientä jännitystähän siinä oli ilmassa. Kaikki meni kuitenkin yllättävän hyvin, ja oikeastaan helpommin kuin olimme osanneet odottaa.
Lue lisää: 4 vinkkiä lasten kanssa lentämiseen
Pahinta oli saapumispäivänä ensimmäinen matka lentokentältä majapaikkaan. Tukalan kuuma ilma syleili meitä, ja olimme kaikki aivan yltäpäältä hiessä. Huoli lapsestamme oli melkoinen, kun hän oli hiestä likomärkä ja aivan punaisena. Kun sitten ei ollut vettä saatavilla kuumassa metrotunnelissa tavaroita raahatessa, niin koettiin siinä pieni alkushokki. Äkkiä lähimmästä kahvilasta kylmää vettä, se vähän helpotti. Tästä päästiin nopeasti onneksi yli, ja loppumatkalla kuumuus ei tuntunut enää niin överiltä. Keho tottui, ja varustuskin oli paremmassa jamassa aina tilanteen mukaan, ja juotavaa oli tietenkin aina messissä.
Lapsen kanssa etelässä
Ylivoimaisesti parasta lapsen kanssa Espanjassa matkustaessa oli paikallisten ihmisten suhtautuminen lapsiin! Sitä eroa ei voi sanoin kuvailla. Se pitää kokea.
Vastaantulijat hymyilevät aina lapselle. Kahviloissa ja ravintoloissa lapsi otetaan huomioon. Meidän 8kk tytölle joka ei ollut eläessään makeisia nähnytkään, tuotiin kerran kahvilassa tikkari 🙂 Lapsille lirkutellaan ja tullaan lähelle. Lapsia pidetään tärkeinä ihmisinä ja tärkeänä osana yhteiskuntaa, ja sitähän he todella ovat!
Matkalta takaisin kotiin tultuamme tämä seikka otti todella pannuun. Miksi me suomalaiset emme katso tuntemattomien lapsia kohti? Miksi emme huomioi lapsia millään lailla, kuin heitä ei olisikaan? Jos olemme kylmiä jo toisia aikuisia kohden, niin lasten kohdalla asia vielä korostuu.
Barcelona pienen lapsen kanssa – liikkuminen
Barcelonassa liikkuminen on helpointa metrolla ja lähijunilla, ja se onnistui myös rattaiden kanssa loistavasti. Lähes kaikki asemat ovat saavutettavia. Törmäsimme vain muutamaan poikkeukseen, jossa hissiä ei ollut juuri siinä kohtaa lähellä.
Vaunujen kanssa liikkuessa aikuinen maksaa, rattaat ja lapsi kulkevat aikuisen kanssa ilman lisämaksuja.
Käytimme paljon lähijunaa kulkiessamme Barcelonan ja Sant Cugatin välillä. Kävimme myös Sitgesissä junalla. Junalla liikkuminen oli helppoa, lähtöjä oli Catalonialta tarpeeksi usein, ja aina oli tilaa. Hintaa kymppikortilla tuli pari euroa per suunta per henki.
Sant Cugat
Kämppäsimme Sant Cugatissa, alle puolen tunnin päässä Barcelonan keskustasta. Kuten harva muukaan suomalainen turisti, mekään emme olleet aiemmin käyneet alueella.
Alue oli todellinen yllätys, kolahti ja upposi meihin! Alue oli ”rikas lähiö”, ja se näkyi. Alueen läpi meni yksi kapeahko mutta melko pitkä ostoskatu, jonka läpi aina kävelimme junalta luostarille ja sen lähellä sijaitsevalle kämpälle. Matkaa oli muutama kilometri.
Tuolle matkalle sijoittui runsaasti kauppoja, kahviloita, ruokapaikkoja, jätskikioskeja, ravintoloita… Oli mukavaa kokeilla päivittäin aina jotain uutta tuon matkan varrelta. Ehtipä M-E:lle reissumme aikana muodostua jo lempikahvilakin. Hintatasokin oli kohtuullinen, kun turistihintoja ei tarvi tuolla repiä. Kaduilla näkyi enimmäkseen paikallisia.
Tuo paikallisuus oli meille mieleen. Päästiin oikeasti kokemaan hieman paikallista eloa ja kulttuuria. Mehän asuimmekin ihan oikeassa paikallisessa asunnossa. Asumuksessa, jossa ei ole tehokasta pohjaratkaisua, jossa on yksinkertaiset ikkunat ja ilmastointi (luksusta!), jonka kylppärissä on amme ja huono ilmanvaihto, ja jonne kuuluu illalla katukahviloista paikallisten kälätystä katalaanin kielellä. Eli aivan täydellistä!
Sant Cugatissa ei sinänsä ollut nähtävyyksiä muita kuin iso luostari (sen kirkko). Mutta eipä siellä sellaisia kaivannutkaan. Istuskelu luostarin aukiolla ravintolan terassilla pikkusuolaisia maistellen ja valkoviiniä hörppien tarjosi nähtävyyttä kerrakseen. Pimenevässä illassa lapset pelaavat palloa kiljuen, kun pienemmät nuupahtavat jo vaunuihinsa. Näin paikalliset perheet viettävät laatuaikaa yhdessä ulkona. Toivoisi moista mahdollisuutta myös meille kotisuomeen!
Sitges
Lähijunalla joku puoli tuntia etelään löytyy tämä mahtava rantakaupunki. Kaupunki on kuuluisa lähinnä gay-kulttuuristaan, mutta kannattaa siellä käydä vaikka kyseinen kulttuuri ei kiinnostaisi.
Kapeita katuja, pieniä putiikkeja, mahtava ranta, ehkä hieman edullisempi hintataso esim. ravintoloissa. Vallan mainio pieni rantakaupunki vaikka ihan lomakohteeksi sellaisenaan. Suosittelut päiväretkeen kenelle tahansa!
Montserrat – 1200 metriä ylöspäin
Montserratin vuorella sijaitseva luostari on jylhä kokemus. Jos helle painaa ja kaipaat raikasta vuoristoilmaa, niin tämä on oivallinen päiväretkikohde.
Ajelimme junalla Montserratiin, sitten telefericolla eli gondolilla ylös alas vuorelle. Ahtaan- tai korkeanpaikankammoisille tarjolla on myös vaihtoehtona ylämäkijuna. Myös autolla pääsee ylös, siitä ei tosin ole enempää kokemusta, mutta ylhäällä näkyi turistibusseja.
Junalippuautomaateissa on valmiina yksi kohta, josta voi ostaa Montserratin yhdistelmälipun. Se sisältää esimerkiksi sekä lähijunan edes takas että teleféricon ylös ja alas. En muista kaikkia vaihtoehtoja, mutta se ylämäkijunakin taisi olla sitä kautta saatavilla. Siellä käy niin paljon porukkaa, että tämä asia on tehty helpoksi.
Gondolimatka onnistui hyvin myös lastenrattailla. Rattaat mahtuivat gondolin keskelle. Tosin yläasema ei ollut millään tavalla esteetön. Joutui kanniskelemaan jyrkkiäkin portaita, sekä gondoliasemalta oli pieni ylämäki päätasanteelle, ja silläkin matkalla oli rappusia. Se juna-asema näytti helpommalta, jos rattailla kulkee.
Ylhäällä paikan päällä ei maisemien lisäksi ihan hirveästi tekemistä ollut. Erähenkisille ja paikka tarjoaa ihan mahtavat patikointireitit vielä ylemmäs huipuille. Olen kerran aiemmin käynyt tuolla, ja silloin kiipesimme vaihtariporukalla huipulle. Sitä patikkaa voin suositella, mutta keikka vaatii hieman kuntoa. Meidän ei lastenrattailla ilman kantoreppua tarvinut edes harkita.
No oli siellä ylhäällä se luostarin ihan komia kirkko. Kirkon ylätasanteella on erillinen Neitsyt Marian patsas, jota ihmiset jonottavat hipelöimään. Itse en moisesta hiplauksesta innostunut viime käyntikerralla kymmenisen vuotta sitten, ja jäi Marian varpaat kutittelematta tälläkin kertaa. Marialla on aikaa odottaa minun kultaista kosketustani.
Ilma oli ylhäällä todellakin viileä. Kannattaa varautua astetta lämpimimmillä vaatteilla. Myös sumu ja sateet ovat vuorella yleisiä.
Ylhäällä Montserratissa saimme vielä hauskan ruokailukokemuksen. Päätasanteelta löytyi vanhahtavan näköinen ruokapaikka, jota voisi kuvailla ruokalaksi. Haalistuneet valomainokset henkivät kasaria, ellei jopa aiempaa vuosikymmentä. Homma eteni niin, että jonotimme ruokatiskille, jossa oli erilaisia ruokia tarjolla. Siitä sitten osoittelimme ”keittäjälle” mitä kaikkea lautaselle halusimme. Tämä kokkimies sitten latoi meille annokset, jotka sisältivät uuniperunaa, uunikasviksia, ranskalaisia ja kalapuikkoja. En tiedä miten annokset hinnoiteltiin, mutta aika halpaa se oli siihen nähden, missä oltiin.
Montserrat on hieno vuoristokokemus vaikka keskellä rantalomaa. Pienten lasten kanssa se ei ehkä ole kuitenkaan mikään ykköskohde. Isompien kanssa voisi reissusta saada vielä enemmän irti, kun kävisi tekemässä pienen vuoristokävelyn näköalapaikoille.
Road-trip pohjoiseen
Reissumme viimeiset päivät käytettiin pieneen road-trippiin Barcelonasta pohjoiseen.
Nappasimme vuokra-auton lentokentältä, ideana myös lopettaa reissu autokyydillä lentokentälle kaikkine kamoinemme. Varasimme taas AutoEuropesta, ja kahden vuorokauden autovuokran hinnaksi varsin tilavalle perheautolle tuli huimat 35 euroa. Ei me oikein ymmärretä edes miten sen sai noin halvalla. Ilmeisesti ajankohta oli meille suotuisa.
Ajelimme rannan pikkutietä pohjoiseen. Ideana oli nähdä vähän enemmän rantamaisemia ja pikkukyliä mitä motarin kautta mennessä. Tällä kertaa täytyy sanoa, että ei tuolla reitillä paljoa nähtävää ollut.
Girona
Gironassa hyppäsimme pois autosta, ja köpöttelimme ihastelemaan tätä historiallista kaupunkia. Oli todellinen yllätys molemmille, miten hienon maiseman joen varrella olevat vanhat rakennukset maalasivat. Kävelykierroksen jälkeen nautiskelimme torin laidalla pikkusyötävää. Saimme mahtavaa palvelua, ja jälleen lastamme huomioitiin. Hyvä fiilis!
Figueres – Valuvia kellotauluja
Gironasta ajoimme Figueresiin, ja vietimme yön hintaansa nähden todella hyvässä hotellissa Figueresin kaupungin laitamilla. Booking.comista löytynyt B&B Hotel Figueres oli uudehko budjettihotelli, jonka ilmastoitu huone 40 euroon yöltä oli mielestämme hyvä diili. Jos varaat booking.comin kautta omia matkojasi, voit halutessasi käyttää tämän alennuksen: 10% rahaa takaisin booking.com varauksesta.
Nukuimme makeasti kaikki kolme parisängyssä. Ja onneksi sängyn patja oli myös kosteussuojattu, sillä aamulla saimme todeta lapsemme vaipan ”hieman” vuotaneen. Ei muuta kuin vähin äänin luikimme menemään, kohti uusia seikkailuja ja Dalin museota sekä kotimaisemia!
Hurautimme Figueresin keskustaan, auto kaupungin laitamille parkkiin, ja kävelylle!
Löysimme Dalin museon ja iskeydyimme sisään juuri kun museon eteen alkoi kertyä ruuhkaa. Kannattaa siis mennä ajoissa. Rattaat piti jättää säilöön museokierroksen ajaksi, ja ilman kantoreppua hommasta tuli aikamoinen suoritus. Tyttömme, joka ei silloin vielä kävellyt, painoi jo ison kahvakuulan verran.
Museo oli hieno, todella käymisen arvoinen! Museorakennus sisältää monenlaista huonetta, tornia, salia ja käytävää, joten kokemus oli moniulotteinen.
Cadaqués – Dalin kotimaisemissa
Museokeikan jälkeen suuntasimme kohti Dalin kotimaisemia Cadaquésin rantakaupunkiin. Luin jostain, että tämä pikkupaikka olisi yksi parhaiten aidossa alkuperäiskunnossa säilynyt turistikohde, jota ei modernit hotellit jne. ole vallanneet.
Noin tunnin ajelun päässä vuorten takana oli tämä pikkuruinen rantakaupunki. Vuoristotie oli kapea ja todella mutkainen. Meitä huoletti hieman tyttömme mahdollinen matkapahoinvointi, mutta menomatka meni rauhassa nukkuen.
Tämä pikkukaupunki on todella suosittu turistikohde, joten auton parkkeeraamiseen oli oikein varta vasten iso parkkialue kaupunkialueen ulkopuolella. Muualle ei autoa oikein saa mihinkään, eikä kannata yrittääkään. Kaupunki on niin pieni, eikä parkkipaikkoja ole oikein missään. Parkkialueen hintakaan ei ole mikään päätä huimaava. Minuuttihinnoittelun perusteella maksettavaa kertyi muistaakseni jotain viiden ja kymmenen euron välillä meidän puolen päivän visiitillä.
Jälleen voisi käyttää samoja sanoja kuin esimerkiksi Sitgesistä. Mahtava, pieni rantakaupunki, joka ehdottomasti tarjoaa elämyksen. Kapeita katuja, vanhoja rakennuksia, satama ja rantaa. Kiva rantakatu jossa kävellä. Ei ollut ollenkaan tukossa turisteista meidän käynnin aikana.
Lähdettiin vielä kävellen katsomaan Dalin kotitaloa, joka oli nyppylän takana, toisessa lahden poukamassa. Aika rankka reissu oli kävellen rattaiden kanssa, mutta selvittiin jälleen ihan ok. Dalin kotitalon museo voisi olla huikea nähdä sisältä. Emme olleet varanneet lippuja ajoissa netistä, joten se jäi ensi kertaan.
Takaisin kämpille ja yökyöpelinä himaan
Päivä Salvador Dalin seurassa oli lopuillaan. Ajoimme takaisin Barcelonaan, matkalla jossain outlet-kylässä poiketen (vaatekauppoja siis). Olimme kämpillä vasta illalla myöhään. Pääsimme nukkumaan muutamaksi tunniksi, ja sitten yön pimeinä tunteina lähdimme ajelemaan lentokentälle.
Kotimatka sujui muistaakseni hyvin, kun en siitä kerran paljoa mitään muista! Automatkalla kentälle taisi olla jotain pientä hermoilua aikataulun, bensan riittävyyden ja/tai bensa-aseman löytymisen kanssa. Mutta homma ratkesi lopulta kentällä, koska siellähän on aina bensis vuokra-autoilijoita varten. Ehdittiin hyvin lennolle. Tai sitten sitten vaan ehdittiin, ja aika on kullannut muistot!
Muun muassa tämmöistä teimme tällä kertaa matkallamme kuumaan Espanjaan. Eikä varmastikaan ollut viimeinen reissu kyseiseen maahan!
// Markus
Lue myös:
