Raskausviikko 37, maaliskuu 2022: Äitiysneuvolan lääkärikäynnit
Olemme yrittäneet päästä mummolaan jo vajaan kahden kuukauden ajan, mutta reissu on siirtynyt. Ensin korona raivosi meillä. Sitten lapset saivatkin jo joko jälkitaudin tai uuden flunssan ja sen väistymistä on odotettu kohta kaksi viikkoa.
Lue lisää: Korona loppuraskaudessa – Sydämentykytyksiä
Herkullisesta jälkkäristä, eli lieväoireisesta mahataudista saimme vielä onneksi nauttia sairauskattauksen päätteeksi.
Yhtä paljon kun on odotettu mummolaan menoa, on odotettu neuvolalääkäriä ja sisätutkimusta, sillä painetta alakerrassa on ollut viimeisen parin viikon aikana huomattavasti enemmän kun aiemmissa raskauksissa yhteensä. Olen miettinyt, että uskaltaako sinne Savon sydämeen enää edes lähteä.
Sisätutkimuksen yllärit – äitiysneuvolan lääkärikäynnit
Ekan neuvolalääkärille varatun ajan unohdin täysin. Olevinaan laitoin neuvolassa ajan kalenteriin (Markus katsoi vierestä), mutta sitä ei sieltä löytynyt. Seuraava aika peruttiin lääkärin poissaolon takia. Nyt minulle oli varattu aika muulta kun omalta lääkäriltä, mutta sillä nyt ei ole itselleni tässä tilanteessa suurta merkitystä.
Tutkimuksen aikana lääkäri sanoi, että kohdunkaula on täysin pehmennyt, kanavaa on enää puolesta sentistä senttiin jäljellä, kohdunsuu sormelle auki ja vauvan pää tuntuu käteen hyvin.
Huh. Kertoo kyllä erinomaisesti viime aikojen olotilasta. Ja aikamoista, kun aiemmissa synnytyksissä kohdunkaulaa on aina ollut hyvin jäljellä ennen käynnistystä.
Ensimmäisessä raskaudessa mitään ei ollut tapahtunut rv 41+6.
Edellisessä raskaudessa kohdunsuu oli auki kolmelle sormelle jo 39+1. Sekin tuntui jo silloin maagiselta. Ja nyt on vasta rv 37 menossa.
Ehkä tuo lääkärin kuvaus kertoi jotain myös omasta olosta. On nimittäin tuntunut, että vauva tekee hartiavoimin tilaa lantioon. Kävellessä sattuu eteen ihan alavatsaan ja välillä seisoessa supistelee niin, että alaselkään koskee ja jalkoihin juilii.
Nämä ovat minulle siis ihan uusia tuntemuksia. En koe, että kahdessa edellisessä raskaudessa olisi ollut paria supistusta enempää ennen synnytystä.
No. Voitte kuvitella, että emme ole enää mummolaan lähdössä. Minä haluan olla synnytyksen käynnistyessä niin lähellä omaa sairaalaa, kun vain ikinä mahdollista.
Röörit edelleen tukossa
Lääkäri kyseli myös muista vaivoista. Olen lähes koko raskauden ajan kärsinyt tukkoisuudesta heti nukkumaan mennessä. Juttelinkin asiasta jo edellisessä postauksessa.
Lue edellisestä raskausviikosta 36: Uusia raskausoireita
Koronan jälkeen tuo tukkoisuus jäi pysyväksi olotilaksi ja hankaloittaa erityisesti nukkumista. Minulla on öisin käytössä purentakisko, ja jostain syystä minulle valmistettu kisko on todella paksu. Jos suu on auki, kisko peittää suuren osan suusta. Jos sen lisäksi nenä on tukossa, en saa happea mistään. On ollut pakko käyttää nenää avaavia tuotteita öisin.
Öistä on muutenkin tullut hankalia mahan kanssa, joten aika lailla alkaa olla väsynyttä menoa. Onneksi ei tarvitse nousta mihinkään aamuisin!
Neuvolalääkäri tarkisti siis myös poskiontelot ja korvat, ja niistä ei löytynyt mitään. Hän antoi minulle kokeiluun 10 pv kuurin Cetiriziniä, josko se laskisi limakalvoturvotusta. Siitä on ehkä ollut pienesti apua ainakin päiviin, mutta en uskaltaisi sanoa, että apu olisi pitkäaikainen.
Sellaiset minikuulumiset tältä viikolta. Kovin montaa raskauspostausta ei olekaan enää jäljellä! Jaiks!
Onko tällainen raskaustukkoisuus tuttua sinulle? Kerro kommentteihin!
//M-E
Lue seuraavasta raskausviikosta: Parhaat vaatehankinnat vauvalle
