Kun automme keula kääntyi pitkästä aikaa kohti Pohjanmaata, mieleen tuli heti mahdollisuus vierailla Ähtärin eläinpuistossa.
Olemme viime vuosina ajelleet ja mökkeilleet Pohjanmaalla useaankin kertaan, mutta emme olleet vielä nähneet Ähtärin eläinpuistoa. Nyt kun lapsetkin ovat jo molemmat hyvässä eläintarhaiässä (1 ja 3), niin tämä kohde tuntui enemmän kuin sopivalta tähän kotimaan koronakesään 2020.
Ähtäri pienten lasten kanssa
Emme tienneet etukäteen paljoakaan, mitä Ähtärin eläinpuistolta voisi odottaa.
Viimeksi pohdimme puistossa vierailua kun nämä miljoonan vuodessa kustantavat mustavalkoiset elukat tulivat sinne muutama vuosi sitten. Silloin jäi käymättä, ja hieman myös pyörittelimme ajatusta siitä, onko mitään järkeä kuskata niitä Kiinasta asti ihmisten pällisteltäväksi.
Tämä moraalinen pohdiskelu taitaa olla jo yleisestikin taakse jäänyttä elämää. Pandat ovat Ähtärissä omassa valtakunnassaan ja ilmeisesti erittäin hyvässä hoidossa. Niitä pääsee katsomaan tiettyä rahasummaa vastaan, joka tänä kesänä on aikuisilta 34 euroa.
Samalla lipulla pääsee nykyään näkemään kaiken, eli sekä pandat että muun eläinpuiston. Tämä on mielestäni ihan hyvä näin, ettei tarvitse enää erikseen miettiä, meneekö katsomaan pandoja vai ei.
Sekin on hyvä, että pandatalo on heti kierroksen alussa. Pandat ovat se mielenkiintoisin juttu, ja ne ovat myös hyvin esillä ja nähtävissä. Meidän vierailumme aikana Lumi loikoili sisätilassa ja Pyry leikki ulkona.
Pandatalosta saa heti hyvän mielen ja kierros lähtee siitä hyvin käyntiin.
Ähtärin eläinpuiston kierros lasten kanssa
Eläinpuiston täysi kierros on noin kolme kilometriä, mikä on aika pitkä matka pienelle lapselle. On siis hyvä varata mahdollisuus kärrykyytiin, koska pitkällä kiepillä väsyvät kaikkien jalat.
Paikalla on vetokärryjä, joten jos sellaisen saa niin kannattaa ottaa. Meiltä se jäi yllättäen ottamatta, ja sitten loppukierros meni kolmevuotiaan osalta joko rattaiden tavaratilassa tai reppuselässä… Ensi kerralla olemme ehkä muistavampia!
Puolessa välissä kierrosta on taukopaikka leikkipaikkoineen. Kierroksen varrella on myös pöytiä evästämiseen.
Meidät yllätti myös mahdollisuus grillaamiseen, joten ottakaa ihmiset omat makkarat mukaan, koska meillä niitä ei ollut!
Eläinpuiston kierros on siitä hyvä, että reitti on selkeä. On oikeastaan vain kaksi vaihtoehtoa, täysi kierros tai lyhyt kierros. Ei tarvitse miettiä minne menisi seuraavaksi, seuraa vain polkua jonka varrella on eläinten aitauksia harvakseltaan.
Eläinpuistokierros käy ihan reippailusta, ja on hyvä että eläinaitauksia on vain yksi tai muutama kerrallaan. Lasten varsinkin on paljon helpompi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, ilman ähkyä.
Ähtärin eläinpuisto – Eläimiä näkyvissä!
Puisto yllätti siinä, että eläimiä oli aika hyvin näkyvillä ja havaittavissa!
Näimme karhut ja sudet melko läheltä, ilveksen hieman kauempaa. Eläinten aitauksista oli selkeästi yritetty tehdä mahdollisimman hyvin yleisöön päin avautuvia.
Tosin oli matkalla muutamia tyhjiä häkkejäkin, ja osa aitauksista on todella suuria, joiden asukkeja pitäisi katsella melkein kiikareilla. Mutta erittäin monet eläimet viihtyivät myös lähellä ihmisiä. Ne ovat varmasti erittäin tottuneita ihmisvilinään.
Lue myös: Pieksämäki lasten kanssa kesällä
Ähtärin eläinpuiston palvelukokemuksesta
Jos pandat olivat ihania ja puisto tarjosi erilaisen eläintarhakokemuksen, niin jäi meidän eläinpuistokokemuksesta jotain hampaankoloonkin.
Tässä hieman avointa palautetta. Toivottavasti näitä asioita kehitetään jatkossa!
Olisin voinut päästellä höyryjä näistä asioista kiukkuisestikin, mutta yritin vähän loiventaa ja ottaa rakentavan kannan. Pitäähän aina antaa mahdollisuus parantaa toimintaa palautteen myötä.
1. Lippujen osto verkosta
Eläinpuiston nettisivulta kävi selväksi, että liput kannattaa ostaa etukäteen netistä, jotta säästää muutaman euron ja mahdollisen jonotuksen portilla.
No, automatkalla aloimme sitten ostaa lippuja. Eikun kännykällä eläinpuiston nettisivulle ja sieltä ”Osta liput”, tämähän pitäisi olla helppoa…
No ei se sitten kuitenkaan mennyt niinkuin Strömsöössä.
Eläinpuiston omaa verkkokauppaa oli aika huono käyttää.
Liput listataan siellä tarpeettoman monimutkaisella tavalla, rekisteröityminen on pakollista ja toimitustapoja on valittavissa tarpeettoman monta.
Lisäksi saatavilla olevat ohjeet herättivät enemmän kysymyksiä kuin antoivat vastauksia, ja niistä itsestäänkin näki, että verkkokaupan käytettävyydessä on puutteita. Verkkomaksukin oli mahdollista vain muutaman eri pankin tunnuksilla.
Ostamisen edessä oli niin monta jarrua, että yrittämisen jälkeen saimme vain todeta, että lippujen osto ei onnistunut. No, porukkamme toisesta autokunnasta löytyi onnekkaampi ostaja, joka välitti meillekin liput, niin ei tarvinnut enempää säätää.
Minulta voi sitten halukkaat tilata kattavan raportin tämän verkkokaupan käytettävyysongelmista 🙂
Kaiken tämän jälkeen meille vasta kävi ilmi, että lippuja voi ostaa myös suoraan lippu.fi -sivustolta. Vaikka eläinpuiston oman sivun verkkokauppa on myös lippu.fi:n pyörittämä, niin luulisin että ostaminen on lippu.fi-sivustolla edes hieman enemmän optimoitu.
2. Lippujen lukeminen portilla
Liput saatiin kännykkään ja lampsimme suoraan portille.
Portille muodostui hieman jonoa, kun malttamattomat asiakkaat yrittivät skannailla lippujaan ja kännykän näyttöjään. Portteja oli vain kaksi, ja tuntui että vähän jokaisella oli hankaluuksia päästä sisään. Työntekijöitä ei paikalla näkynyt, vaan puistovieraat ohjeistivat toinen toisiaan.
Netistä ostettujen lippujen lukeminen kännykän näytöltä ei jostain syystä onnistunut, joten jouduimme kipaisemaan takaisin lippuluukulle. Sieltä saimme kouraan vanhan liiton paperiläystäkkeet, joiden viivakoodilla pääsimme viimein sisään kaikkeinpyhimpään, eli pandataloon.
Mielikuvamme Ähtärin eläinpuiston palveluista oli siis jo tässä vaiheessa aika huono, vaikka olimme vasta päässeet puistoon sisään. Olisiko kenties pienen palvelumuotoilun paikka?
3. Myynnin alimitoitus ja saatavuus
Ähtärin eläinpuiston kierroksen puolivälissä on taukopaikka josta saa kahvia, jäätelöä ja ruokaa.
Paikalla oli myös mahdollisuus grillata, jos vain oli omat makkarat mukana. Makkaranmyyntiä ei näkynyt. Olisimme hyvinkin voineet ostaa muutaman makkaran, jos sellaisia olisi ollut tarjolla. Söimme sitten omia eväitä sen verran kuin niitä oli mukana.
Yksi seurueestamme olisi ostanut paikalta jotain ruokaa, mutta jono oli niin pitkä ettei maksanut vaivaa. Vaikka ilma oli melko viileä, myös jäätelökioskille oli pitkä jono.
Evästauon jälkeen, pitkäjänteisen odotuksen perästä saimme sentään muutaman kahvikupposen mukaan. Lapset viihtyivät sillä aikaa leikkipaikalla.
Sain kuulla vasta jälkikäteen syyn kahvien pitkään jonotusaikaan: Kassalla oli ilmeisesti vain yksi tai kaksi työntekijää. Kun joku tilasi nakkisämpylän, niin koko jonollinen ihmisiä seisoi sen ajan odottamassa, että nakkisämpylä oli paistettu. Sen jälkeen pääsi vasta seuraava asiakas kassalle, ja sama toistui uudestaan ja uudestaan.
Pientä resurssien ja toiminnan optimointia kaivattaisi ilmeisesti sinne puolen välin kioskillekin.
Mikä maku tästä jäi käteen?
Olimme ostohalukasta porukkaa rahat ja pankkikortit ojossa, mutta emme saaneet käytettyä niin paljoa rahaa kuin olisimme halunneet.
Olimme suljetulla alueella, jossa ei ollut mitään muita vaihtoehtoja kuluttaa rahaa kuin alueen sisällä tarjotut palvelut. Niitä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi hyvin tarjolla, jotta olisimme saaneet kylvettyä sinne rahojamme.
En kuitenkaan viitsinyt seteleitäni luontoonkaan heitellä, niistähän olisi voinut olla haittaa eläimille.
Miten olisi pieni palvelukapasiteetin nosto sesonkiaikoina?
Olen kirjoittanut tästä aiheesta aiemminkin, että Suomessa ei osata myydä oikeita asioita oikealla tavalla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Koko juttu löytyy seuraavasta linkistä, kannattaa lukea!
Lue lisää kotimaan matkailusta: Sastamalan vanhat talot ja pohdintaa suomalaisesta bisnesälystä
Kun ihminen on tarpeessa ja ostavassa mielentilassa, niin jonkun pitäisi tulla ja palvella häntä.
Jos tuona koleana kesäpäivänä olisi työnnetty kupponen kuumaa käteen jokaiselle reitillä kulkijalle, niin kukapa ei olisi sitä halunnut? Veikkaan että aivan jokainen olisi ottanut sen mieluusti.
Palvelukapasiteetin riittämättömyys toistui vielä kierroksen päätteeksi matkamuistokaupassa. Jonota jonota jonota.
”Jos haluat antaa meille rahasi, niin sinun pitää jaksaa myös odottaa.”
Kuinkahan monta ylihintaista pandapehmoa jäi myymättä sen takia, että jono oli liian pitkä ja hitaasti etenevä?
Sattumalta löytyi juuri samaa aihetta koskeva IS-kolumni: ”Haluaisin tuhlata lomarahani kotimaassa, mutta miksi se on niin uskomattoman vaikeaa?”
Ähtäri pienten lasten kanssa – Lopulta suuhun jäi kuitenkin hyvä bambun maku
Vaikka vuodatin edellä itkuvirttä asioista jotka meillä tökki, se ei tarkoita etteikö meillä olisi ollut hieno eläinpuistopäivä.
Suosittelen kaikille lapsiperheille Ähtärin eläinpuistoa, ja ulkokohteena se sopii erinomaisesti tähän korona-aikaankin (poislukien pitkät jonotukset tiiviissä jonoissa…).
Pandat ovat ikimuistoisia, ja pelkästään ne takaavat jo onnistuneen visiitin.
Varustautukaa siis lastenrattain ja ottakaa vetokärry paikalta mukaan, pakatkaa mukaan kunnolla eväitä, ja nauttikaa niin pandoista kuin muistakin eläimistä täysin siemauksin!
// Markus
Lisätiedot ja hyvällä tuurilla myös liput: ahtarizoo.fi
